Ohjauskerta Kerimäen Aviksella

Tänään,  eli 23.3. torstaina, oli ensimmäinen ja  kaiken kaikkiaan viimeinen ohjauskerta Aviksella, edellisellä kerrallahan me olimme  nuorisotyöhön tutustumisen merkeissä siellä.  Koska turvallisuuskansio ei  kuitenkaan silloin ollut löytänyt paikan päälle, niin olimme viimeksi Punkkiksella käydessämme sopineet, että kansio tulisi meidänkin nähtäväksi, eli ohjauskerran lomassa tutustuimme myös siihen.

Juomapeli

Mennessämme tänään Avikselle, paikalla oli mukavasti nuoria ja Janna, joille  huikkasimme tervehdykset. Janna oli ennen menoamme touhunnut  rennolla otteella tarjolle pizzaa ja lämpimiä voikkareita, joista viimeiset olivat vielä uunissa. Juttelimme siinä ohjaukseen liittyvät asiat alta pois sekä kehoitimme porukassa nuoria syömään.  Tosin ennen syömistä yhtä poikaa kehoitettiin poistamaan nuuskapussi huulesta, sillä kyllähän se ei sinne huuleen nuokkarin tiloissa kuulu.

Syömisen päälle saimme mukavasti poikia ja tyttöjäkin jututettua  sekä osallistumaan  juomapeliin, joka herätti tietenkin yläasteikäisissä nuorissa kovasti keskustelua siitä mitä siellä lasissa onja millainen jano heillä olisi (koska mukeissa oli limpparia), sekä  mopoaliakseen.  Erityisen iloinen itse olinkin juuri tuosta mopoaliakseen osallistumisesta, sillä kun  näitä Aviksella käyviä nuoria tunnen jonkun verran, niin  nämä jotka aliasta pelasivat, olivat juuri  kohderyhmää, jolle tämä peli oli suunnattu. Heidän  pelaamista oli kiva kuunnella, ja huomata miten hyvin  onnistuivat. Itselle jäi myös mielikuva, että kyseiset kaverit itsekin tykkäsivät onnistumisestaan. Ohimennen siinä sai hyvin luotua kontaktia sellaiseen nuoreen, joka on aika vetäytyvä.

Jätimme Jannalle mopoaliaksen "nuotit", ja ystävänpäivänuokkareilla olleen materiaalin,  jotta voivat halutessaan käyttää niitä. 

Tälläkin kerralla Irene heittäytyi pelailun pyörteisiin, eli ainakin näin hänen nojailevan biljardi keppiin. Itselläni on hyvin ruosteessa niin bilis, kuin pingiskin, että minun on parempi keskittyä jutustelupuoleen, ja sehän  on  näiden kanssa melko sujuvaa, koska minulla on kotikenttäetu ja suurin osa on tuttuja nuoria. 

Eräänlainen iloinen hetki oli myös se, että oma "kullannuppu" saapui kuin saapuikin Aviksen katon alle, tosin vain eteiseen, jolloin moni hänen kavereistaan rantautui  hänen luokseen. Se toimi kyllä tehokkaana merkkinä siitä, että minun on aika poistua paikalta. Näin ollen vaihdoimme paikkoja, eli siirryin eteiseen ja viimeisenä näin kun Janna jäi selvittelemään tämän minun kullannupun takataskussa pullottavaa ES-tölkkiä ja sen kohtaloa.

Iloa ja hyvää mieltä tuotti tämän kerran rentous, nuorten asenne ja  yhdessä vietetty aika. Tosin  aika oli tällä kertaa hieman  edelliskertoja lyhyempi, johtuen mm. minun oman lapsen huonosta käytöksestä kotona ja puhelimessa ennen Avikselle menoamme, koska hän ei "pääsisi" nuorisotilalle kavereiden kanssa tällä viikolla ollenkaan (Avis oli eilen kiinni), mutta  myös tämän päivän pituudesta, jaksamisen rajat tulevat vastaan kun päivälle alkaa pituutta tulla yli kahdeksan tunnin. Sovimmekin jo heti mennessämme, että emme jää tänään roikkumaan pitkäksi aikaa.  Tämä kaikki vaikutti siihen mitä tänään ohjasimme, eli pois jäi ajateltu musavisa, jonka kyllä mieluusti olisin pitänyt, eli mielellään tuolla olisi ollut pitempäänkin.

Avis on tänä keväänä ylittänyt omat odotukset,  käymämme kerrat ja se mitä  ohjaajien kanssa on asiasta puhuttu, verrattuna viime syksyn tapahtumiin jotka johtivat nuokkarin määräaikaiseen sulkemiseen, on tapahtunut positiivinen muutos. Omiin silmiin nuorten käytös oli kohtuullisen siistiä, kielenkäyttö värikästä ja jutut hyvin ikätasoisia.  Omat odotukset myös ylittyivät jo siinä että kävijöitä riitti, siitäkin huolimatta että oman pojan kanta oli pitkälle negatiivinen, joskin ymmärrettävä.