Ystävänpäivä Punkkiksella

 

Ystävänpäivä Punkkiksella, nuorten tilassa missä viettävät koulun jälkeen aikaa.  Paikalle tultuani siellä oli 6 nuorta; 2 poikaa pelasi pingistä ja 3 löhöili sohvalla, katsoen puhelimiaan ja hihittivät kun saavuin paikalle, esittelin itseni kuka olin ja miksi tullut paikalle. Ohjaaja oli yhden nuoren kanssa, pienemmässä tilassa keskustelemassa nuoren asioista. Hetken päästä saapui Katri paikalle ja hänkin esitteli itsensä ja kyseli nuorilta, ketä he olivat. Nuoret kertoivat reippaasti oman nimensä ja ikänsä. Olin kerennyt jo laittamaan pahvin seinälle ja kertomaan nuorille mikä tarkoitus sillä pahvilla oli; eli siihen voisi kirjoittaa ystävästä mukavia ilmaisuja, mutta ei kukaan siitä innostunut ja pahvi tippuikin koko ajan seinältä. Yksi nuori kertoi minulle, että hän ei ymmärrä koko ystävänpäivää miksi sellainen on.

Pikkuhiljaa nuoria rupesi lähtemään pois sieltä, lopuksi siellä oli enää kolme nuorta, jotka sitten innostuivat sanasokkelosta ja aliaksesta ja pelasivat sitä todella hyvin. Loputkin nuoret lähtivät kotiin ja jäätiin ohjaajan kanssa vielä pieneksi hetkeksi juttelemaan nuokkarista, että millaisia nuoria siellä käy ja mitä yleensä tekevät ja saatiin hyvin vastauksia. Biljardi ja pingispöytä on suosittuja ja välillä pelailevat uunoa ja muita kortti pelejä. Nuorisotila on kuitenkin nuorten omaa vapaa aikaa eli useasti ovat vaan ja hengailevat kavereiden kanssa, katsoen puhelinta. 

Punkkiksen ”ongelmana” on näin talviaikaan se, että useat nuoret asuvat kylillä ja nuoret ovat sidottuja julkisiin tai esim. vanhempien  kyyteihin, jolloin käyttäjiä on vähemmän, mitä keväällä ja syksyllä.